Katos, otsikko rimmaa. : D Juu, anteeksi, kun tässä osassa on kestänyt näin kauan, mutta koulussa on ollut kokeita, kone on reistaillut ja joskus ei vaan ole jaksanut.

Tässä osassa yritän panostaa tekstiin. Luin joku aika sitten itse viime osan ja suorastaan hävettää tekstit. : D Mutta juu, nyt taas lukemaan, kommentteja kaivataan. (Tässä jaksossa esiintyy pääosin Christina, toisen sukupolven perijä.)

P.S. Yirtän vaihtaa jossain vaiheessa ulkoasua, mutta muutamat ainakin venyttävät sivuja inhottavasti. Mutta jossain vaiheessa päästään tästä tavallisen tylsästä ulkoasusta eroon. :)

_______

Kun Christina kasvoi teiniksi, tämä tahtoi välttämättä nopeasti poikaystävän, vaikkei ollutkaan rakkaustavoitteinen. Ennustajaeukko taikoi hänelle vähällä rahalla melko hyvännäköisiä miehen alkuja, mutta Christinan ja ehdokkaiden kemiat eivät sopineet yhteen. Pettyneenä hän tyytyi olemaan ilman poikakaveria, mutta juonitteli jo jotain outoa.

Muutaman päivän päästä hän otti lehden käteensä ja etsi sieltä työpaikan itselleen. Iltapäivällä koliseva kimppakyyti tulikin jo hakemaan nuorta neitiä, jota yhtäkkiä ei auton nähtyään tahtonutkaan töihin. Silti hän astui kammoksuen kyytiin ja lähti töihin.

Jonathan oli viettänyt taaperoikänsä rauhassa leikkien karismapupuilla ja muilla hänelle ostetuilla leluilla ja nyt olikin jo aika kasvaa lapseksi. Iloisesta pojasta kuoriutui veljiensä kopio. Christina varmisti juuri paikkansa perijänä.

Harry ja Jonathan olivat kuin identtisiä kaksosia. He olivat samannäköisiä hiusmalleja lukuunottamatta, heillä oli samanlaiset yöasut, samanlainen luonne ja jopa sama horoskooppikin. Pojat erotti vain muutaman simpäivän ikäerosta.

Seuraavana iltana Christina lähti Stadiin ostamaan uusia vaatteita koko perheelle ja mitäs sieltä vaatteiden lisäksi löytyikään. Täydellinen mies Christinalle! Turkka (sukunimi unohtui. : D) omisti varmaan koko simmaailman komeimmat geenit ja tyttö olikin jo aivan lääpällään tähän mieheen.

Christinaa harmitti yhä poikaystävän puuttuminen, kun Turkasta ei voinut ainakaan vielä tulla hänen miestään, vaikka tyttöparka oli täysin ihastunut häneen. Veljensä Patrickin tavoin Christina hiippaili yöllä salaa takapihalle elämän eliksiirin luo ja hörppäsi lasillisen tavoitemittari punaisella. Ja tiedättehän varmaan, mitä siitä seurasi?

Aivan, Christina kasvoi hieman ennenaikaisesti aikuiseksi Turkan takia. Nyt vaan soittamaan Turkalle ja pyytämään tätä kylään..ja samalla voikin kysyä, muuttaisiko tämä asumaan Christinan kanssa.

Mutta ensin hän lähti ostamaan uudestaan vaatteita, koska ne unohtuivat täysin, kun teinityttö näki komean Turkkansa. Ja kappas, tämä olikin jälleen kaupungilla.  Christina rohkaisi itseään ja alkoi vihjailla: "Eikö olisi kivaa, jos liittyisit meidän sukuun ja kihlautuisit minun kanssa?" Turkka naurahti hieman ja lupasi harkita asiaa.

Hymyissä suin Christina muisti jopa vaatteetkin ja lähti tutkimaan kaupan tarjontaa. Pian hän kävelikin kassalle pino vaatekertoja kädessään ja hurautteli perheen uudella autolla kotiin.

Seuraavana aamupäivänä Christina kutsui Turkkansa kylään ja polvistui hänen eteensä. "Tuletko kihloihin kanssani, rakas?" Ja Turkkahan vastasi myöntävästi. Voi tätä nuoren parin rakkautta. :>

Mies muuten muutti Hillien tontille. Hän toi reilut 16 000 simoleonia ja repusta löytyi kaksi pandatuolia, kallis ruukku, muutamat stereot, shakkipöytä ja koristekukka.

Illalla pidettiinkin häät. Harry ja Jonathan olivat jännittyneitä, koska nämä olivat heidän ensimmäiset juhlansa, jos syntymäpäiviä ei lasketa. "Sitten, kun minä menen naimisiin, minä suutelen oikein ison pusun vaimoni huulille!" Jonathan kertoi veljelleen.

Poikien jutellessa pusuista, Christina pujotti kauniin kultasormuksen Turkan sormeen ja Turkka pujotti toisen sormuksen Christinansa siroon sormeen. Saanen esitellä, perheen uusi tulokas: Turkka Hill. :>

Seremonian jälkeen Christina ryntäsi oven läpi vessaan oksentamaan. Oliko tämä pilaantuneen aamiaisen syytä, vai kenties tuoreen parin 'leikkien'?

Eilistä vieläkin ihmetellen Christina lähti ensimmäistä kertaa aikuisena töihin. Teinivuosien työt olivat tuottaneet tulosta ja hän saikin hyväpalkkaisen työn lääketiedeuralta. Turkka oli töissä Ravintoloitsijana (?) ja palkka oli päälle tuhat simoleonia!

Hyvän palkan lisäksi, kun vastasin oikein urakysymykseen, Turkka ansaitsi 55 000 simoleonia ja yhden logiikkapisteen työstään. Nyt saatiinkiin uudistettua perheen taloa.

(Anteeksi ruudut ja yläkerran sisustuksen puuttuminen.)

Alakertaa ei juurikaan laajennettu, mutta taloon rakennettiin yläkerta, joka sisälsi Turkan ja Christinan makuuhuoneen, vessan ja oleskelutilan, johon sijoitettiin mm. kirjahylly, piano ja maalausteline.

Christina huomasi töistä tullessaan kaksi ilonaihetta: uusi  talo ja raskaus. Häiden jälkeiset pahoinvoinnit eivät siis johtuneetkaan pilaantuneesta aamiaisesta.

Perhe sai huomata myös kolmannen ilonaiheen, Harry kasvoi teiniksi. Poikaparka sai kamalat geenit, niin kuin hänen veljensä Patrickin.

Myös häntä alkoi kiinnostaa työelämä ja Harry tarttuikin posteljoonin tuomaan aamulehteen ja etsi sieltä lainvalvontauralta työpaikan. Ammatti ei aluksi ollut kovinkaan hääppöinen, välituntivalvoja, mutta kyllä hän varmasti nousee vielä ylennysten lomassa kohti parempia ammatteja.

Kasvu kolkutteli myös Melinan ja Jamien kohdalla. Melina säilyi melko hyvin, mutta Jamie rupsahti aika pahasti. Tuoreiden vanhusten kannattaisi ehkä käväistä Stadissa ostelemassa muutamia uusia vaatekertoja?

Christinan raskaus eteni etenemistään ja pian vatsasta putkahtikin suloinen pallero, nimeltään Benjamin. Tämä peri isänsä hius- ja ihonvärin ja äidiltään silmien värin. Toivotaan, että tästä herrasta tulisi hieman komeampi kuin Christinan veljistä.

Turkka ja Christina eivät taitaneet tyytyä vain yhteen mukulaan, vaan hyppäsivät makuuhuoneen puolelle jo seuraavana iltana. Tulisiko seuraavaksi tyttö?

(Anteeksi surkea kuva.) Aamulla aamiainen alkoikin jo pyrkiä ulos ja näemmä eilinen ilta oli tuottanut tulosta. Ja Benjamin oli vasta vauva vielä.

Harry oli innostunut jo työstään, vaikka ylennyksiä ei vielä sadellutkaan. Ainut, minkä hän olisi halunnut muuttaa, oli kimppakyyti. Ovikaan ei meinannut mennä kiinni.

Jonathanilla meni melko hyvin koulussa. Poika kiikutteli pian kympin todistuksen koulusta kotiin ja taisi jossain vaiheessa jopa ansaita 100 simoleonia, kun lainasi suvun keksireseptiä koulun markkinoille.

Pian innostui Benjamin kasvamaan taaperoksi ja voi mikä söpöläinen hänestä tulikaan! Pojalla ei ole oikeastaan mitään pahempia geenivirheitä, ehkä leuka on vähän kulmikas. Voisin jopa lopettaa haasteen tähän, kun näin komea tuli, mutta älkää huoliko. En lopeta tähän vielä ainakaan. : D

(Sori seinät.)

_________

Juu, tällainen jakso tuli tästä. Kommentteja kaivataan. : >