Okei, anteeksi kun on kestänyt vähän aikaa. Nyt yritänkin sitten tehdä pidemmän jakson. :) Kommentit ovat sallittuja. ;D
______
Aloitetaampa synttäreistä. Pikku Christina otti ja kasvoi taaperoksi. Suht koht siedettävä, posket ja silmät ovat silti aika järyttävät. (Anteeksi seinät. n___n)
Patrick kävi uutterasti koulussa, mutta kymppiä ei kuulunut vieläkään. Seuraavana päivänä todistuksessa komeili silti numero 10 ja siinä riemua riittikin.
Melina alkoi tuntea vatsakipua ja pahoinvointia. 'Voisikohan se olla uusi vauva?', tämä mietti pelokkaasti ja riensi vessaan oksentamaan.
Nälkä alkoi painaa naisen mieltä ja hän alkoikin kokkaamaan. Sitten syttyi suvun ensimmäinen tulipalo ja Melina huusi hätääntyneenä apua.
Onneksi taloon oli asennettu palohälytin ja palokunta saapui hetken päästä pihaan pillit ulvoen. Autosta hyppäsi oudosti koikkelehtiva palomies, joka silti osasi sammuttaa palon.
Tulipalon aiheuttamasta shokista yli päästyään Melinan vatsa kasvoi yhtäkkiä seuraavana aamuna. Kyllä, vauva siellä ilmoitteli tulostaan. Kuinka Melina-raukka pärjäisi uuden tulokkaan, Patrickin ja Melinan kanssa, kun rahaakaan ei hirveästi ollut?
Taakka keveni hiukan, kun Christina kasvoi lapseksi. Huulet ja nenä olivat ainakin melko hyvät, poskista ja silmistä ei sitten oikein osannut sanoa. Mutta taitaa olla jo päätetty, kuka on perijä, jos tulevista vauvoista ei kasva komeita/nättejä.
Christina sai nopeasti kympin todistuksen ja meni innoissaan esittelemään sitä äidilleen. Melina oli niin väsynyt, että oli nukahtanut lautaselleen, eikä huomannut Christinaa. Harmi.
Pian synnytys pakotti Melinan pystyyn ja muutaman tunnin päästä hänen käsillään lepäsi terve poika, Harry. Harry peri ruskeat silmät ja mustat hiukset, niin kuin Christina ja Patrickin.
Patrickin päätti siskonsa tavoin kasvaa ja hänestä tuli melko persoonallisen näköinen nuori mies. Hänestä ei ainakaan perijää tulisi noilla geeneillä.
Melina tunsi jo neljättä kertaa aamupahoinvointia ja pelkäsi pahoin odottavan jälleen uutta pienokaista. Rahat olivat melkein lopussa ja vanhemmilla meinasi loppua voimat jo kolmea lasta hoitaessa.
Kasvut jatkuivat ja Harry kasvoi taaperoksi. Hänestä tuli liki samanlainen kuin Patrickista, joten Harrystakaan tuskin tulee perijää. Nuo posket suorastaan seuraavat. .___.
Patrick oli löytänyt koulusta suloisena Lenitan ja oli päätäpahkaa rakastanut neitoseen. Hänen onnekseen myös Lenita tunsi jotain Patrickia kohtaan ja amor teki työnsä.
Unelmatreffien jälkeen Lenita toi Hillien ovelle suuren kukkapuskan ja myöhemmin karaokelaitteet. Ne myytiin ja niistä saatiin hyvät rahat. Perheen rahapuolella alkoi jo sujua paremmin.
Nuori pari kävi tiiviisti treffeillä ja muillakin oli omat hommansa, etteivät he huomanneet ollenkaan raskaana olevaa Melinaa. Hän nimittäin huusi kotona tuskissaan, mutta miksi?
Synnytykset olivat nimittäin alkaneet. Melina huusi täyttä kurkkua ja kivut tuntuivat olevan pahimmat, kuin koskaan ennen. Mielessään Melina ajatteli, että tämä oli varmasti viimeinen.
Mutat pian Melinan odotukset palkittiin ja syntyi pikkupoika Jonathan. Peri samat asiat, kuin sisaruksensa.
Seuraavana iltana Harry päätti kasvaa lapseksi. Hänestä kuoriutui samanlainen rumilus, kuin veljensä. Ei perijäksi. (Sori ne seinät ^^')
Myös Christina päätti kasvaa ja hänestä kuoriutui melko nätti teini. Tästä neitosesta päätettiin tehdä perijä, jos Jonathanista ei sitten kasva komeampi. Mitenkähän käy? (Sori taas seinät -__-)
Patrick oli yhä umpirakastunut Lenitaansa ja ei malttanut odottaa heidän yhteiselämäänsä. Hän päätti käyttää väärin elämän eliksiiriä ja alkoi vanheta kohti aikuisikää.
Aikuiseksi kasvaessaan Patrick otti taksin ja matkusti joen toiselle puolelle ostamalleen tontilleen. Tähän hän perustaisi kodin ja elämän Lenitan kanssa. Mutta kuulette lisää Patrickista hänelle varatusta osasta.
Jonathan kasvoi taaperoksi ja hänestä paljastui melko kaksimielinen poika. Tuijottaa nyt noin äidinsä takamusta, jestas. o__O
________
Juu, tähän loppui tämä osa, mutta luehan myös seuraava osa, jossa kerrotaan Patrickin ja Lenitan kukoistavasta tai ei-niin-kukoistavasta elämästä.
Kommentit